Keneltä keliakia kannattaa tutkia?

Tavoitteena on keliakian varhainen diagnosointi ja hoito, jolloin voidaan ehkäistä hoitamattomaan keliakiaan liittyviä oireita, huonontunutta elämänlaatua, pitkäaikaiskomplikaatioita.

Keliakiaa kannattaa seuloa kattavasti

Keliakian riskiryhmiin kuuluvia ja vähäoireisia henkilöitä suositellaan seulomaan mahdollisimman kattavasti. Seulontamenetelmänä suositellaan ensisijaisesti käyttämään seerumin IgA-luokan endomysium- ja kudostransglutaminaasivasta-aineita yksin tai mahdollisimman suuren herkkyyden ja tarkkuuden saavuttamiseksi yhdessä. Huomioithan, että keliakiatutkimukset tulee tehdä gluteenia sisältävän ruokavalion ollessa käytössä.

Koska keliaakikoilla on muuta väestöä enemmän selektiivistä IgA-puutosta, on syytä määrittää seerumin IgA-pitoisuus, sillä edellä mainitut keliakiavasta-ainetutkimukset eivät anna heille oikeaa tulosta. IgG-luokan kudostransglutaminaasivasta-aineet määritetään vain silloin, kun henkilöllä on IgA-puutos.

Jos vasta-aineet eivät ole riittävän koholla

Jos keliakiavasta-ainepitoisuudet ovat pienet tai tilanne on muuten epäselvä, diagnoosiin tarvitaan ohutsuolen koepala. . Epäiltäessä alkavaa keliakiaa tulee konsultoida erikoissairaanhoitoa jatkohoidosta.

Ihokeliakian diagnosoimiseen tarvitaan ihokoepala, joka tutkitaan suoralla immunofluoresenssimenetelmällä. Ihokeliakian toteaa aina ihotautien erikoislääkäri.

Riskiryhmien seulonta

Ensimmäisen asteen sukulaisille seulonta voidaan tehdä harkinnan mukaan kymmenen vuoden välein tai aina, kun se oireiden perusteella on aiheellista. Lapsilla seulonnan toistaminen harkitaan tapauskohtaisesti.

Insuliininpuutosdiabeteksen Käypä hoito -suositus ehdottaa seulontaa diagnoosivaiheessa ja sen toistamista 5 vuoden välein harkinnan mukaan. Myös muita autoimmuunisairauksia sairastaville suositellaan keliakiavasta-aineiden määrittämistä harkinnan mukaan.

Keliakian mahdollisuus on syytä pitää mielessä, jos potilaalla on:

Perinnöllinen alttius

  • Lähisuvussa keliakiaa (vanhemmalla, sisaruksella tai lapsella)

Muu sairaus, johon liittyy suurentunut riski sairastua keliakiaan:

  • Tyypin 1 diabetes
  • Kilpirauhasen autoimmuunitaudit
  • Sjögrenin oireyhtymä
  • Downin oireyhtymä
  • Addisonin tauti
  • Selektiivinen IgA-puutos
  • Autoimmuunihepatiitti

Suoliston ulkopuolisia oireita:

  • Ihokeliakiassa (dermatitis herpetiformis) voimakkaasti kutiseva, pienirakkulainen ihottuma (kyynärpäät, polvet, pakarat ja hiuspohja)
  • Keskus- tai ääreishermostoon liittyviä oireita (neuropatia ja ataksia)
  • Niveloireita
  • Hedelmättömyyttä tai toistuvia keskenmenoja
  • Puberteetin viivästyminen
  • Menopaussin aikaistuminen
  • Luukato (osteopenia, osteoporoosi tai osteomalasia)
  • Pysyvien hampaiden kiillevaurio, toistuvia limakalvovaurioita suussa tai kielessä (aftoja)
  • Maksaentsyymiarvojen (P-ALAT, P-ASAT) lievä suureneminen tai maksan vajaatoiminta
  • Psyykkisiä oireita
  • Lapsilla pituuskasvun hidastuminen

Keliakian klassisia oireita:

  • Jatkuva ripuli ja erilaiset vatsavaivat
  • Ummetus tai suolen toiminnan vaihtelu
  • Anemia (myös folaatin tai B12-vitamiinin puute)
  • Laihtuminen (nykyisin suuri osa potilaista on normaali- tai ylipainoisia)
  • Ravintoaineiden imeytymishäiriöt (raudanpuute ilman anemiaa, mikro- tai makrosytoosi tai seerumin pieni kalsium- ja D-vitamiinipitoisuus)
  • Huom! Oireettomuus ei sulje pois keliakiaa
Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Evästeasetuksesi on tallennettu.