Uimari Matti Mattsson: "En arvannut oireista, että minulla on keliakia"

Matti Mattsson on uinut työkseen kymmenen vuotta. Rintauinnin MM-prons­sin hän nappasi vuonna 2013.

Ainakin vielä ensi kesänä hän haluaisi uida olympialaisissa. Kisarajan alitus on jo taskussa, mutta tätä kirjoitettaessa kukaan ei vielä tiedä varmasti, tuleeko jo kerran vuodella siirretyistä Tokion kisoista totta.

Korona sulki viime keväänä Mattssonin kotihallin Porissa kahdeksi ja puoleksi kuukaudeksi. Vettä piti etsiä niin naapurista Harjavallasta kuin Yyterin kylpylähotellista.

Hotellin 17-metrin altaassa Mattsson mahtui tekemään vain startin ja käännöksen jälkeisiä läpivetoja. Nyt hän osaa jo naurahtaa koronan sanelemalle kisa­treenille.

– Olen päättänyt, että jossakin uin ensi kesänä kovaa, on se olympialaisissa, toukokuussa EM-kilpailuissa Budapestissä tai kesäkuussa SM-kilpailuissa Kuo­piossa! Mattsson lupaa.

Vaikka Mattsson oli loppuvuodesta itse hieman pessimistinen sen suhteen, toteutuvatko Tokion kisat, samalla hän toki toivoo voivansa uida uransa kolmansissa olympialaisissa.

Ennen kuin keliakia lopulta löytyi, uimari Matti Mattsson sairastui alopeciaan, joka vei hiukset ja karvat. Alopecia ja keliakia ovat molemmat autoimmuuni­sairauksia.

Sulamaton ruoka

Ajattelin, ettei ruoka sula, koska elimistö on harjoittelun takia niin kovilla.

Parikymppisenä Mattsson huomasi, ettei ruoka tahtonut sulaa niin kuin pitäisi. Häntä närästi, ja hänen vatsansa oli välillä sekaisin. Harjoittelusta seurasi väsymystä. Laktoositonta ruokaa hän oli syönyt jo lukioikäisestä.

– Pohdin keliakiaa jo vuonna 2015, jolloin kävin ensimmäisen kerran tähystyksessä. Silloin ei löydetty mitään. Ajattelin, ettei ruoka sula, koska elimistö on harjoittelun takia niin kovilla, Mattsson kertoo.

Seuraavan vuoden alussa hän muokkasi syömistään: hän jätti hiilihydraatteja pois ja aloitti aamut rahkalla ja kananmunilla. Lounaan hän siirsi kaksien harjoitusten välistä harjoitusten jälkeen.

Se toimi. Mattsson pystyi treenaamaan kovaa ja laihtui 12 kiloa. Aamiainen oli gluteenitonta, josta uimarin arvaamatta hänen ohutsuolensa piti erityisesti.

Eetu Karvonen tuli Mattssonin valmentajaksi syksyllä 2016. Valmennettava paransi 100 metrin rintauinnin Suomen ennätystä vuosina 2017 ja 2018.

Samoihin aikoihin Mattsson löysi päänahastaan kaljuja kohtia – hiukset olivat alkaneet lähteä. Syksyllä 2018 hän ajoi loputkin vähät. Hän oli sairastunut alopeciaan eli karvojen lähtöön.

– Kaikki kehon karvat lähtivät. Lääkärit ovat sanoneet jälkikäteen, että siinä vaiheessa olisi pitänyt tutkia myös keliakia. Alopecia ja keliakia kulkevat usein käsi kädessä, Mattsson tietää nyt. Kumpikin on autoimmuuniasairaus.

Alopeciasta Mattsson on löytänyt hyvääkin.

– Eipä tarvitse katsoa aamulla peiliin kotoa lähtiessä, kun on aina samannäköinen!

Kebab-rulla paljasti

Sitten tuli vuosi 2019.

– Tapasin Porissa käymään tullutta kaveria. Hänen äitinsä oli leiponut kakkua, jonka syömisen jälkeen vatsaa poltti järkyttävästi kolme päivää. En kuitenkaan osannut yhdistää kipua kakkuun.

Toukokuussa 2019 Porissa oli uintikisat. Mattsson lähti kisojen jälkeen kebabille ruotsalaisen kilpakumppaninsa Erik Perssonin kanssa.

– Söin kebab-rullan, ja taas vatsaa poltti kolme päivää. Perssonin vatsa oli kunnossa. Sen jälkeen soitin lääkärille, ja tehtiin uusi tähystys, Mattsson selvittää.

Keliakia löytyi koepalojen perusteella, tosin koepalat oli otettu myös vuonna 2015.

– Varmasti keliakia on ollut minulla kauemmin kuin olen tiennyt. Harmittaa, etten tehnyt aiemmin enemmän töitä asian eteen. Kun on suomalainen mies, ei viitsi kaikesta aina valittaa, hän hymähtää.

Valmentaja oli ollut koko ajan sitä mieltä, että jokin Mattssonin elimistössä ei toimi kuten pitäisi. Hoitoalalla työskentelevä Maiju-puoliso oli jo varhain yllyttänyt tutkituttamaan vatsaa lisää.

Diagnoosi oli helpottava tieto, ja gluteeniton ruokavalio tepsi heti.

– Ei tarvinnut ravata vessassa, ja vatsa rupesi voimaan hyvin. Närästys loppui melkein välittömästi.

Mattsson alkoi jaksaa paremmin harjoituksissa.

– Toki lähipiiri joutui opiskelemaan ruuanlaiton uudestaan. Viljaa löytyy monesta yllättävästä paikasta, kuten lihaliemikuutioista.

Kotona yleensä puoliso valmistaa ruuat. Hän ja kolmivuotias tytär syövät normaalia gluteenipitoista ruokaa.

– Katsomme, että tyttären on hyvä saada gluteenipitoisia viljoja. Totta kai esimerkiksi kaksien pastojen ja lasagnejen laitto on työläämpää.

Ikävä Mattssonilla on oikeastaan vain ruisleipää.

Palautetta aiheesta

Keliakia on sairaus, ja gluteenittoman ruuan tarvetta täytyisi arvostaa.

Keliaakikkona maailmalla matkaamisesta Mattssonilla ei ole vielä paljoa kokemusta.

Kun MM-kisat järjestettiin puolitoista vuotta sitten Gwangjussa Etelä-Koreassa, Mattsson oli ollut gluteenittomalla ruokavaliolla vasta puolitoista kuukautta. Oma uinti oli pettymys, mutta vatsa pysyi kunnossa.

Suomessa Mattsson on alusta asti antanut palautetta, jos jokin ravintola­palveluissa on hänestä mennyt pieleen.

– Keliakia on sairaus, ja gluteenittoman ruuan tarvetta täytyisi arvostaa. Eräissä kilpailuissa minulle oli tilattu ja maksettu gluteeniton ruoka, mutta tarjolla oli sama annos sekä kasvisruokana että gluteenittomana ruokana. Annoin palautetta, ettei niin voi olla!

Muutaman kerran hän on iskenyt pikaruokapaikassa hampaansa gluteenittomaan hampurilaiseen, jonka sämpylä on vielä ollut jäinen – ja kertonut siitä.

– Toisessa paikassa on taas kysytty erikseen, olenko keliaakikko – ja sitten on ensin puhdistettu työpöytä.

Ensi kesän jälkeen – uidaanko Tokiossa tai ei – on aika päättää omasta tulevaisuudesta.

– Kyllä se pitkälti tarkoittaa pyrkimistä Pelastusopistoon. Palomiehen ammatti on ollut haaveena nuoresta pojasta asti.

Tärkeän vuoden 2021 suurin asia tapahtui kuitenkin heti tammikuun alkumetreillä: Mattssoneille syntyi toinen lapsi, poika.

Artikkeli on julkaistu ensin Keliakialiiton Gluteeniton elämä 1/2021 -lehdessä.

Lue lisää kiinnostavia henkilöhaastatteluja: